Turvallisuus, (vuoro)vaikuttaminen.. Omat säännöt.

Kerron siis kuinka minä miellän tietyt asiat ja kuinka minä normaalisti toimin.
Niin, hevonenhan toimii vaistojen varassa. Mutta, jos luottamus pelaa parivaljakon välillä ja ihminen on laumanjohtaja, on hevosenkin helppo käyttäytyä hyvin. Toisin sanoen ihmisten silmään korrektia käytöstä, hevonen vain toimii loogisesti annettujen ohjeiden mukaan.

Talli:
Kun hevosta viedään talliin, ei suinkaan ole minulle sama kuinka se hevonen sinne talliin saadaan. Turvallisuushan on kaiken aa ja oo, se miten päästään toimimaan turvallisesti on sitä, että ennakoimme mahdolliset vaaratilanteet ja minimoimme ne. Syitä, jotka saattavat aiheuttaa vaarallisia tilanteita: Katolta putoavat lumet, liukas pohja, tallissa pelottavat asiat ja esineet (roikkuvat takit, lattioilla lojuvat harjapakit).
Hevosen tulisi kiinnittää ihmiseen huomiota ja olla vastaanottavainen ihmisen antamille singaaleille. Saako hevonen ottaa yhden ripeän askeleen pyytämättä? Saako hevonen loikkia ojiin, rynniä tai töniä turvalla? Vastaukseni on kaikkiin ei. Hevosen tulee mielestäni kävellä tasan sitä kävelyvauhtia, kuin ihminen kävelee, sekä olla määrätyn matkan päässä taluttajasta. Hevosta taluttaessa käytävällä ja karsinaan tulee hevosen kiinnittää huomiota ainostaan asioihin, joita taluttaja pyytää. Kun ollaan otettu huomioon mahdolliset riskitekijät, joita hevonen voisi pelästyä tai joihin kolhisi itsensä, voidaan keskittyä vain olennaiseen.

Karsina:
Kun menet karsinaan, jossa on hevonen, hevosen tulee ottaa huomioon sinun oma tilasi. Johtajan tontille ei mennä koskaan hyppimään tai säheltämään ilman lupaa. Hevoset, jotka napsii ja kerjää eivät kunnioita sinua johtajana, vaan kävelevänä makupala-automaattina. Ihanteellisintahan olisi antaa mahdolliset makupalat muualta, kuin kädestä. Mutta mielestäni hevosesta ei tule näykkijää, mikäli se sinua kunnioittaa. Hevosen tulisi odottaa lupa, milloin saa ottaa kädestä herkun.

Hevonen tulisi olla varustellessa kiinnitettynä, jolloin ehkäiset hevosen pääsyn suoraan käytävälle, mikäli varustelet oven ollessa auki. Tottahan toki hevosen täytyy osata olla ilman kytkemistä paikoillaan, mutta turvallisuus-seikoista johtuen kannattaa sitoa vetosolmulla. Tallissa irti juokseva hevonen on hengenvaarallinen. Suitsittuna hevosen olen taluttanut siten, että otan ohjat pois kaulalta, etusormi ohjien välistä ja ohjat löysänä oikeassa kädessä, mutta ohjat eivät saa roikkua liiaksi. Hevosen täytyy kulkea noin 40cm:n matkan päässä minun takana. Ja edelleen hevosen täytyy kiinnittää huomiota vain minuun ja kulkea samaa tahtia, kuin minä. Jos tekisin äkkipysäytyksen, olisi hevosen tehtävä sama perässä. Saatan useinkin tehdä tätä testausmielessä, onko hevonen hereillä. Mikäli hevonen kävelee tontillesi tai toimii ei toivotusti, hevosta pakitetaan pari askelta taaksepäin. Yleensä ohjien heilautuksen pitäisi riittää, jos ei riitä niin napakasti ohjilla nykäys taaksepäin. Ihminen ei saisi olla pakitusvaiheessa hevosen kaulan alla, vaan suoraan edessä (sama väli, kuin talutuksessa. Sinulla on oma tontti, johon ei tulla luvatta).

Tarhaan viedessä hevosen tulee noudattaa sääntöjä aivan kuten muulloinkin taluttaessa, jos tarhassa on muitakin hevosia on niiden väistettävä minua kun tulen portille. Tarhaan viemisen pitäisi sujua niin helposti, että avaan portin menen tarhaan, käännyn ja pyöräytän hevosen sujuvasti tarhaan. Hevosen perästä suljen portin. Käännän hevosen pään kohti porttia, ennenkuin päästän sen vapaaksi. Jos hevonen päättääkin lähteä vauhdikkaammin ja takamus on kohti minua, voin saada äkkiä kavion kuvan otsaani. Lisäksi näin hevonen oppii odottamaan luvan milloin on vapaa. Meillä odotetaan normaalisti erillinen ääni-käsky: Vapaa.

Ratsastus:
Ratsaille nousun suoritan jakkaralta tai korokkeelta, ohjat vasemmassa kädessä ja samalla pitäen kiinni etukaaresta, koskaan ei pitäisi ottaa tukea takakaaresta. Satula menee ajan saatossa vinoon ja jakkaralta nousu on hevoselle mukavampaa. Hevosen tulee odottaa paikoillaan selkäännousun ajan, eikä saa lähteä liikkeelle vielä silloinkaan, kun ratsastaja on satulassa. Vasta kun ratsastaja pyytää istunnalla eteen, on lupa liikkua. Mikäli ratsastaja joutuu usein ratsautumaan kävelevän hevosen selkään, kertoo se siitä, että hevoselle selkään nousu on epämukava tapahtuma. Tai hevonen ei kunnioita ihmistä.

Juoksutus:
Maastakäsin työskentely on mukavaa vaihtelua ratsastamiseen, tällä tavoin on hyvä harjoitella johtajuutta ja luottamusta. Minä pyrin juoksuttaessa siihen, että hevonen työskentelee oikeinpäin ja asiallisilla varusteilla. Juoksutuksessa käytän juoksutusvyötä, gramaaneja, (raippaa) ja liinaa. Hevosen tulisi liikkua omalla uralla rennosti ja kuulolla. Olen opettanut hevoset tottelemaan eleitä ja ääniapuja. Mikäli nosta käden ylös (tervehdys-asento), on hevosen pysähdyttävä. Ääni on minusta loistava apu, kunhan hevonen oppii ymmärtämään äänenpainot oikein "tah-TI" "Hyyyy-Vä reeennosti eteeeen" "Ra-Vi" tai "Raaaa-vi" hevonen oppii mukautumaan äänenpainoihin ja tuntuu "ymmärtävän puhetta" Hevosen tulee siis osata käyttäytyä ja keskittyä työskentelyyn juoksutuksessakin. Irtojuoksutus voi olla hyvä muoto revittelyssä, mutta millään lailla  en sitä yhdistäisi totiseen treenaamiseen. Oikeinpäin ja tahdissa kulkeminen on kaiken perusta. (Kujassa hypytys on eri asia, koska siinä on tarkoin kontrolloitu suunta ja ajatus tekemisestä)

Tässä oli siis paasaukseni toimintatavoista, joita noudatan turvallisuuden vuoksi ja siksi, että hevosen tulee toimia ongelmitta jokaisessa tilanteessa. Tottakai aina poikkeus vahvistaa säännön! Nyt kun luin tekstin läpi, tuli aika tiukkapipo-olo. Mutta mielestäni turvallisuudesta ei voi koskaan huolehtia liikaa, omat virheet ovat opettaneet parhaiten. Minusta on huolestuttavaa huomata, miten joissakin tilanteissa ihmiset ovat valmiita uhraamaan hevosen- (, muiden-, tai oman-) terveyden toimimalla vastuuttomasti. 

Onko teillä omia tapoja toimia joissakin tilanteissa, joista ette tingi missään nimessä? Tai onko teille tullut ihmeellisiä neuvoja toimia jossakin tietyssä tilanteessa? Kuvia laitan heti, kun vaan saan kuvia (toisinsanoen kuvaajan)

Kuvia..

 

 

 

Oripoikani, oli aivan pieni vauva..

 

Jekku opettelee tässä vasta ratsun hommia.. Tai no sitähän se tekee vieläkin.

Sekava esittäytyminen, asiaa ja sitten hyvin, hyvin paljon asiaa sen vierestä!

Tämä kirjoittamisen aloitus tuntuu todella vaikealta. Asiaa on niin paljon, ettei osaa sanoiksi pukea.. Ainakaan sellaiseen luettavaan ja ymmärrettävään muotoon.

Mutta yritetään! Viisainta varmaan olisi kertoa tarkemmin itsestäni tähän alkuun.
Olen siis ihan tavallinen nuori nainen, joka puuhailee hevosten kanssa. Tällähetkellä omistan itse puolitoista hevosta ja ratsastettavia on jokunen kappale.
Saan olla kiitollinen "asiakkaistani", he ovat tukeneet ja auttaneet jaksamaan monessa asiassa. Sekä onni on, kun tuttavapiiriin kuuluu ammattihevostelijoita laidasta laitaan, koulu- ja esteratsastajia, sekä ravivalmentajia. Apu on aina lähellä, mikäli tilanne sattuu yllättämään ja mukavinta on saada eri perspektiiviä asioihin aina kannustavassa ja rohkaisevassa muodossa. Ilman heitä voisi olla ongelmia paljonkin! Suurin kiitos kuuluu kuitenkin näille karvaisille ja nelijalkaisille osapuolille, niillä tuntuu huumoria riittävän vielä, kun itseltä se on aikapäiviä sitten loppunut.

Asioissa täytyää edetä hevosen ehdoilla aina ja kaikki ratkaisut on tehtävä, vain hevosen etua ajatellen. Kokemusta haluan saada mahdollisimman laajasti, koska tällöin saan vertailun kohdetta toimiviin ratkaisuihin. Nuoren hevosen kouluttaminen on ehkä palkitsevinta, mutta samalla olo on sama kuin veitsenterällä tanssisi. Jokainen askel mietittävä tarkkaan, yksi lipahdus voi olla kohtalokas, molemmille.

Virheet on ne asiat, mistä me opimme.. Virheitä teemme kaikki, mutta tuskin kukaan koskaan tahallaan. Minä opin kantapään kautta kaikki, ainakin tähän mennessä. Siksi en nykyisin epäröi soittaa alan ammattilaiselle, jos jokin asia mietityttää tai kaipaan osviittaa tapahtumiin. Olen siis oppinut jotain; Ennakoinnin. Jos pyrkii ehkäisemään varmoja tulevia virheitä, kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, jottei niitä tule. Monesti raskaampaa lähteä korjaamaan, jo tapahtunutta virhettä.

Pyrin keskustelemaan hevosen kanssa eleillä aika pitkälle, luottamuksen täytyy toimia molemminpuolin, jotta homma toimisi. Jos joku osa-alue ei ota toimiakseen, on otettava askel taaksepäin ja mietittävä missä meni vikaan. Yleisin syy mielestäni on se, että kiireellä edetessä ei anneta toisen pureskella tarpeeksi uutta asiaa. Tällöin kun siirrytään jo seuraavaan vaiheeseen, tipahtaa toinen "kärryiltä". Hevonen pyrkii viestimään ihmiselle, että on hämmentynyt "Anteeksi kuinka, nyt en ymmärtänyt.." Sellaisessa tilanteessa helposti hevosen käytös on tulkittavissa vikuroinniksi ja saatetaan rangaista eitoivotusta käyttäytymisestä, mutta tällöinhän me vahvistamme hevosen jo valmiiksi negatiivista suhtautumista uuteen asiaan. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, mitä haluan välttää.. Siksi rakkaat tukihenkilöni saavatkin mitä ihmeellisimpiä puheluita joskus.. Minä jossittelen ja punnitsen vaihtoehtoja, tärkeintä olisi pysähtyä kuuntelemaan hevosta. Kun oikein tarkkaan kuuntelee, se kertoo kyllä mikä on hätänä.

No sitten minun "salainen" (eli kaikille hyvinkin selvä) intohimoni, välineurheilu! Vaikka muuten miten olisi jalatmaassatyyppi, en voi vastustaa muotivillityksiä ja merkkien bongailua. Tämä olkoon nyt minun heikkouteni, kaikilla meillä semmoiset on ja minulla tämä. Hupsu aikuinen nainen laittaa viimeiset roponsa kuvastossa vilahtavaan ihanan väriseen pikeurin huiviin, pipoon tai housuihin. Mieheni taivastelee ja naureskelee minun höpshähdyksilleni, tosin ilme usein vakavoituu, kun hintalappu sattuu putoamaan näköetäisyydelle.

Ja nyt, miksi minä sitten aloin kirjoittamaan? Noh, tuttavapiirissä monet ovat kaipailleet minun kannanottoja ja mielipiteitä yleisellä tasolla pyöriviin asioihin ja hiukksen kuulumisia omista tekemisistä. Rakastan asioiden pohdiskelua ja ongelmien ratkaisua. Mutta lähinnä se, miksi tänne kirjoitan, olette te mahdolliset lukijat.. Koska minusta olisi avartavaa lukea teidänkin mielipiteitä asioista, jokaisen mielipide on tärkeä, ainakin minulle. Lisäksi minusta olisi hienoa seurata saman henkisiä blogeja, tietysti monenlaiset asiat kiinnostaa! Kuvia laitan heti, kun mahdollista. Olen hiukan arka laittamaan tänne julkisesti mitään kuvamateriaalia itsestäni tai hevosista, koska netillä osaa myös melko negatiivinen vaikutus joskus asioihin. Siksi toivon, että tämä blogi pysyisi asiallisena ja hyväntuulisena. Kirjoitan mielelläni hyvin teemamaisesti asioista, tarvitsen yhden selkeän aiheen, josta kirjoittaa. Voitte ehdotella aiheita vapaasti. Olette kaikki tervetulleita omina itsenänne, olisi mukavaa saada tätäkin kautta uusia tuttavuuksia lajin parista (ja sen vierestä). Pahoittelen kirjoitusvirheitä.